Raakku eli jokihelmisimpukka taantuu, koska sille ei joissakin tapauksissa tunnu enää riittävän sopivia isäntäkaloja. Iijoen pienissä sivupuroissa raakun isäntäkalana toimii yleensä puron oma paikallinen taimen, suuremmissa joissa yleensä merilohi. Koska raakkukanta joissakin puroissa heikkenee, tilannetta tutkitaan nyt tarkemmin. Syksyn tutkimusprojektissa Kisosjoella selvitetään kiireesti kummasta lajista raakku on riippuvainen; merilohesta vai -taimenesta.
Runsas ja elinvoimainen raakkukanta kertoo veden hyvästä laadusta ja toimivasta jokiekosysteemistä. Raakulla on myös tärkeä osa lajien monimuotoisuuden ketjussa. Syksyisin raakku purskauttaa pienet glokidiotoukat veteen, josta niiden tulisi onnistua kiinnittymään isäntäkalan kiduksiin talveksi. Keväällä nuoriksi simpukoiksi muuttuneet raakut irrottautuvat ja jatkavat kasvamista joen pohjalla, kun taas infektiosta vahvistuneet nuoret kalat jatkavat elämäänsä joessa tai valmistautumistaan merivaellukselle.
Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Eero Moilanen on selvitellyt raakkupopulaation tilannetta Taivalkosken Kisosjoella. Kannan pelastamisella on kiire.
– Kisosjoki on ollut ennen raakun rauhoittamista vuonna 1955 Iijoen parhaimpia helmenpyyntijokia, joten kanta lienee tuolloin ollut todella runsas ja elinvoimainen. Kanta on kuitenkin jostakin syystä alkanut voimakkasti taantua viimeisen 15 vuoden aikana, eikä nyt voida enää odotella. Jos osoittautuu, että raakkukanta on merilohiriippuvaista, pitää raakut ottaa kasvatukseen ja viljelyyn tai aloittaa poikasistutukset jokeen, jotta kanta säilyy.
Oikeaa isäntäkalaa selvitetään sumputtamalla Kisosjokeen sekä merilohta että -taimenta. Sumputuspäivä on 15.8. eli juuri otolliseen aikaan raakun lisääntymiselle. Raakku voi purskauttaa glokidioja elokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin saakka.
Merilohet ja meritaimenet laitetaan omiin sumppuihin. Paikka on valittu tarkkaan, jotta raakkujen purskauttamat glokidiotoukat leviäisivät tasaisesti molempiin lajeihin. Näin saadaan tasainen tulos ja tarkempaa tietoa raakun isäntäkalalajista.
– Seuraamme sumppujen tilannetta koko ajan. Otamme aika ajoin muutamia koekaloja ja katsomme, onko glokidioja infektoitunut kalan kiduksille, Moilanen kertoo.
Nuoret kalat infektoituvat parhaiten
Koekaloina toimivat kalanpoikaset ovat kesän vanhoja ja kasvaneet Kalankasvatus Vääräniemen laitoksella.
– Tutkimukseen voisi käyttää myös kaksikesäisiä poikasia, mutta korkeintaan vuoden vanhat ovat herkempiä infektoitumaan, kertoo Kalankasvatus Vääräniemen toimitusjohtaja Kari Vääräniemi.
– Pyrimme käyttämään tutkimuksessa vain tarvittavan määrän kaloja. Jo 75 kalasta näemme, millä prosentilla ja millä määrillä raakun toukat infektoituvat eri lajien kiduksille, Eero Moilanen avaa tutkimuskalojen tarvetta.
Seuraa projektia Kalavapriikin kanssa
Kalavapriikki Oy on mukana tukemassa projektia rahoittamalla tutkimukseen tarvittavien kalanpoikasten kasvatusta. Kalanpoikaset ovat kasvaneet Kalankasvatus Vääräniemen laitoksella. Tutkimusprojekti toteutetaan yhteistyössä Metsähallituksen ja LIFE Revives -hankkeen kanssa.
Seuraamme tutkimuksen etenemistä ja kerromme tuloksista verkkosivullamme sekä somekanavissa, kun sumput haetaan pois syys-lokakuun vaihteessa.