Raakku eli jokihelmisimpukka on avainlaji, joka ylläpitää joen ekosysteemin toimintaa. Sen häviäminen lajistosta muuttaisi koko ekosysteemin toimintaa. Kalavapriikki lähti mukaan raakun pelastustalkoisiin osana vastuullisuustekemistään, edistäähän runsas raakkukanta vaelluskalojen terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta.
Usean tahon yhteistyönä toteutetussa istutushankkeessa 12.6.2024 koettiin jännittävä hetki, kun 788 meritaimenen poikasta laskettiin Iijoen vesistöalueelle kasvamaan. Kalavapriikki Oy lahjoitti Iijoen kantaa olevat meritaimenen poikaset, Kalankasvatus Vääräniemi Oy kasvatti poikaset reilun vuoden vanhoiksi ja Metsähallitus selvitti otolliset istutuspaikat sekä huolehti istutuksesta yhdessä LIFE Revives -hankkeen purokunnostajien kanssa.
– Istutus onnistui lämpimästä vedestä ja säästä huolimatta erittäin hyvin. Matka laitokselta oli lyhyt, alle puoli tuntia. Kuljetimme poikaset rinkoilla ja levitimme ne happipusseissaan tasaisesti purojen keskeisimmille koski- ja virta-alueille, jotka ovat myös alueen parhaita raakkualueita, kertoo Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntija Eero Moilanen.
Istutuksilla tuetaan purojen nykyistä heikkoa taimenkantaa, jotta raakuille olisi mahdollisimman paljon kiduksia, joihin niiden pienet glochidium-toukat kiinnittyvät ensimmäisenä elinvuotenaan. Yhden taimenen kiduksilla voi kasvaa satoja raakun toukkia, jopa niin paljon, että kalan hengittäminen on vaikeaa toukista turvonneiden kidusten takia. Mitä suurempi määrä toukkia loisii kiduksilla, sitä suurempi mahdollisuus niillä on selviytyä aikuiseksi.
Elinkierron herkän alkuvaiheen vuoksi lajin lisääntyminen onnistuu käytännössä vain tai lähes luonnontilaisissa joissa, missä on riittävän tiheä taimen- tai lohikanta.
Iijoesta istutuskohteiksi valikoituivat Pahka- ja Porraslammenoja, sillä niitä on kunnostettu meneillään olevassa LIFE Revives -hankkeessa. Kunnostusten tavoitteena on parantaa raakun ja taimenen elinympäristöä siten, että molempien kantojen lisääntyminen paranee. Purojen luonnontilaa ovat heikentäneet muun muassa metsätalouden ojitukset ja purouitosta johtuvat uoman perkaukset.
Tällä hetkellä purojen raakkukanta koostuu pääasiassa vanhoista yli 50-vuotiaista yksilöistä. Kanta on viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantunut, kun nuoria yksilöitä ei ole syntynyt riittävästi korvaamaan vanhuuteen tai heikon elinympäristön vuoksi kuolevia yksilöitä.
Koti kiduksissa
Raakku rauhoitettiin Suomessa vuonna 1955 ensimmäisenä selkärangattomana. Raakku on luonnonsuojelulain mukaan erittäin uhanalainen ja kuuluu erityisesti suojeltaviin lajeihin, jonka säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Raakku kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen II ja V lajeihin, joiden suojelemiseksi tulee perustaa erityisten suojelutoimien alueita.
Raakku tarvitsee isäntäkalakseen joko lohen tai taimenen. Iijoen pienissä sivupuroissa raakun isäntäkalana toimii yleensä taimen, suuremmissa joissa usein merilohi. Ennen Iijoen alajuoksun patoamista 1960-luvulla, keskijuoksun pienet purot olivat merkittäviä meritaimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Niin myös istutuskohteina olleet Pahka- ja Porraslammenoja. Näihin pieniin alle kaksi metriä leveisiin puroihin useiden kilojen painoiset meritaimenet nousivat aikoinaan joen vapaana ollessa kutemaan ja tuottamaan suuret määrät raakun elinkierrolle välttämättömiä kalanpoikasia.
Raakkua esiintyy Suomessa vielä noin 150 joessa ja purossa. Raakut tulevat sukukypsiksi 15–20-vuotiaina, jonka jälkeen ne lisääntyvät elo-syyskuussa kerran vuodessa. Koiras laskee veteen siittiöt, jotka kulkeutuvat simpukan suodattaman veden mukana naaraan kidusonteloihin, jossa munasolujen hedelmöitys tapahtuu. Hedelmöittyneistä munista kehittyy pieniä, simpukan näköisiä glokidiotoukkia, jotka emoraakku purskauttaa veteen vesien viiletessä syksyllä.
Toukkien kehitys jatkuu vain, jos ne onnistuvat kiinnittymään taimenen tai lohen kiduksiin. Talven aikana tapahtuvan muodonvaihdoksen jälkeen nuori simpukka irrottautuu isännästä ja pudottautuu joen pohjalle. Mikäli pohjan olosuhteet ovat pikkuraakulle otolliset, se elää hiekan ja soran seassa muutamia vuosia kasvaen noin kolmen senttimetrin pituiseksi. Aikuinen raakku kasvaa yleensä 10–15 cm pituiseksi, mutta suurimmat löydetyt yksilöt ovat olleet jopa 19 cm pitkiä. Laji voi elää yli 120-vuotiaaksi.
Ravintoa ja vastustuskykyä kalojen merivaellukseen
Raakkua pidetään jokiekosysteemin huippuindikaattorina eli ilmentäjälajina. Runsas ja elinvoimainen raakkupopulaatio paitsi kertoo veden hyvästä laadusta, myös tuottaa sitä. Ottaessaan jokivedestä ravintoa suuret raakkuesiintymät suodattavat ja puhdistavat joka vuorokausi noin 50 litraa vettä.
Raakku on avainlaji, joka ylläpitää muun ekosysteemin toimintaa ja raakun hävitessä alueen lajistosta koko ekosysteemin toiminta muuttuu. Esimerkiksi raakku syö itse vain osan suodattamastaan ravinnosta ja sylkee loput joen pohjalle hyönteistoukille, joita puolestaan lohi ja taimen syövät. Lisäksi raakku myllää joen pohjaa ja pitää pohjasoran hapekkaana.
On myös tehty tutkimuksia, että raakun isäntäkaloille aiheuttama toukkainfektio parantaa kalojen vastustuskykyä loisia ja kalatauteja vastaan, joten molempien lajien kannalta kyse on win win -tilanteesta.
– Ehkäpä näistäkin nyt istutetuista meritaimenen poikasista kasvaa puroissa parin vuoden ja parin raakkuinfektion jälkeen vahvoja ja vastustuskykyisiä huippuyksilöitä lähtemään merivaellukselle, toivoo Metsähallituksen Eero Moilanen.
Poikaset kasvoivat huippuolosuhteissa
Kesäkuussa istutetut, Iijoen kantaa olevat meritaimenen poikaset kasvoivat Kalankasvatus Vääräniemi Oy:n kalanviljelylaitoksella Outojoella. Poikaset saapuivat laitokselle vuoden 2023 maaliskuussa mätimunina, joista ne kuoriutuivat ja kasvoivat reilun vuoden vanhoiksi ennen istutusta uusiin kotipuroihin.
– Pienten kalanpoikasten kasvatus on aina vaativaa ja tarkkaa työtä. Laitoksellamme on erittäin kokenut ja sitoutunut henkilöstö, joka hoitaa poikasia ammattitaidolla, kertoo Kalankasvatus Vääräniemen toimitusjohtaja Kari Vääräniemi.
Istutukseen luovutettiin lopulta 788 kalanpoikasta, jotka painoivat h-hetkellä vain noin 12 grammaa. Poikasten hankintakuluista vastasi Kalavapriikki Oy.
– Koko elinkeinomme syntyy elävästä luonnosta, siksi olemme aina ympäristön hyvinvoinnin ja sen monimuotoisuuden puolella, sanoo Kalavapriikki Oy:n toimitusjohtaja Jari Korhonen.
– Mitä tulee vastuullisuuteen, ajattelemme, että vain teot ratkaisevat. Siksi me emme vain kompensoi tai tee kompromisseja. Meidät löytää vesiltä, laboratorioista ja keittiöistä tekemässä asioita, jotka auttavat luontoa ja yhteiskuntaa voimaan paremmin tänään ja huomenna.