Saimaan järvilohi, kuten suurin osa muistakin Suomen uhanalaisista vaelluskaloista, on laitoskasvatuksen ja istutusten varassa. Tämä johtuu siitä, että muun muassa kutujokien patoamisen ja kalastuspaineen takia luonnossa lisääntyminen ei riitä ylläpitämään kalakantoja, kirjoittaa Luhtala.
Saimaan järvilohi on ollut käytännössä kokonaan istutusten varassa jo yli 50 vuotta. Järvilohen mäti haudotaan kasvatuslaitoksissa ja kuoriutuneet poikaset kasvatetaan kaksivuotiaiksi ennen istutusta Saimaaseen ja muihin järviin. Poikaset ovat tällöin noin 20 sentin mittaisia ja 100 gramman painoisia. Vuosittainen kannanhoidollinen istutustavoite esimerkiksi Saimaaseen on 100 000 kappaletta. Mäti lypsetään joko laitoksissa kasvavista niin sanotuista emokalaparvista tai Pielisjoen ja Lieksanjoen alimpien patojen edestä pyydetyistä kutukypsistä lohista, jotka yrittävät päästä jokeen kutemaan.
Lohen elämä laitoksessa on hyvin erilaista kuin luonnossa. Poikaset kasvatetaan altaissa tiiviissä parvissa. Ne saavat säännöllisesti ruokaa, niiden ei tarvitse tapella reviireistä muiden lajien kanssa, eikä myöskään pelätä petokaloja tai lintuja. Selviytymistodennäköisyys mädistä kaksivuotiaaksi loheksi onkin laitoksessa moninkertainen verrattuna luonnossa syntyvään poikaseen.
Ilman laitoskasvatusta Saimaan järvilohi olisi jo hävinnyt kokonaan, mutta pitkään jatkuneena laitostuminen on myös aiheuttanut järvilohelle ongelmia. Olemme tutkineet näitä Elinvoimainen järvilohi -hankkeessa. Ongelmia on ainakin kolme:
- Laitosympäristö suosii hyvin erilaisia ominaisuuksia kuin luonto. Tutkijat puhuvat domestikoitumisesta. Tämä tarkoittaa järvilohen osalta alentunutta varovaisuutta eli laitoksessa pärjäävät ”hullunrohkeat” ja uteliaat lohet, jotka ryntäävät ensimmäisenä syömään. Luonnossa syntynyt kala ei toimi näin, koska järviympäristössä se joutuisi helposti petokalan saaliiksi tai pyydykseen.
- Järvilohen perimä on pikkuhiljaa kaventunut sukupolvesta toiseen, koska laitoskasvatuksessa luonnonvalinta on korvattu ihmisen valinnalla. Tutkijat puhuvat geneettisestä suppilosta, minkä takia Saimaan järvilohi on kymmenistä tutkituista meri- ja järvilohikannoista kaikkein sisäsiittoisin. Kannanhoidolliset istutukset ja emokalapyynnit eivät riitä ylläpitämään nykyistä perimää, vaan Saimaan järvilohen monimuotoisuus heikkenee edelleen. Käytännössä nykyinen järvilohi on samannäköinen, mutta hyvin erilainen kala, kuin villi järvilohi aikoinaan.
- Kuten lasten päiväkodeissa, kasvatuslaitoksissa lohet ovat alttiita tautiepidemioille. Erityisen paha on vesihome, joka on aiheuttanut isoja kalakuolemia ympäri Suomea sekä lohen poikasilla että laitoksissa pidettävillä emokaloilla. Meidän hankkeemme ensimmäisestä lohierästä keväällä 2019 kuoli yli 80 % vesihomeeseen vain kaksi viikkoa ennen aiottua istutusta.
Nopeimmillaankin riittävän luonnonlisääntymisen rakentaminen Saimaan järvilohelle vie 20–30 vuotta. Olemme siis vielä pitkään riippuvaisia laitoskasvatuksesta ja istutuksista. Tarvitsemme uusia viljelytapoja, parempia keinoja tautien torjuntaan ja hankkeita, joissa järvilohen perimää vahvistetaan lähisukuisten elinvoimaisempien lohikantojen avulla.
Elinvoimainen järvilohi -hanke
Elinvoimainen järvilohi -hanke perustettiin 2016 lopussa vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin auttamaan omalta osaltaan Saimaan järvilohta selviytymään. Tavoitteena on selvittää, voiko Saimaan järvilohen heikkoa perimää vahvistaa elinvoimaisempien lähisukuisten lohikantojen avulla. Hankkeessa on mukana Puulan, Päijänteen ja Suonteen lisäksi kaikki Suomen parhaat järvilohiasiantuntijat Luonnonvarakeskuksesta, ELYstä, Maa- ja metsätalousministeriöstä sekä useasta yliopistosta.
Kalavapriikki tukee Elinvoimainen järvilohi -hankkeen istutuksia vuosina 2024–2026. Saat lisätietoa hankkeen omista kanavista Facebookista ja Youtubesta.
Lue Marko Luhtalan edellinen blogiteksti aiheesta.